22.2.2011

I knew what I had to do. I mean, who's more rock 'n roll than Justin Bieber? No one.

Aurinko paisto sädekaihtimien välistä ja riemuidiootilla oli omaa kivaa.






Sanokaa nyt joku, ettei Gleessä ollu just oikeesti jaksoo Justin Bieberistä, eikä ne ainakaan perustanu siinä bändiä nimeltä Justin Bieber Experience??

Tota sarjaa on vaan pakko rakastaa.

20.2.2011

I'm sick of wasting my time, this city offers nothing for me.

Käsi pystyyn ne, jotka tykkää tylsistä eijjoo-olluna-mittää-tekemistä-mutta-postaan-silti-ärsyttääkseni-postauksista! Ai ei kukaa?

On ollu niin sunnuntaijumit, että että.. No en kyl tiedä, miks ne olis nimenomaan sunnuntaijumit, koska ei mun sunnuntait pahemmin poikkee muista päivistä. Vietän kaikki päiväni koneella kuitenkin, ketäpä tässä huijjaamaan. Onneksi Meri kuitenkin rantautui (ei rakas, et ole valas, musta se oli vaan hauska meri-aiheinen ilmaisu) tänään äsken tänne, joskos sitä sitten olis tiedossa jotain äktiöniä. Tulis nyt vaan ne hiustenpidennykset vielä!


Lisää tavaraa vaan putoilee postilaatikkoon. Halusin testata tekosilmänpuhkojia (siltä ne ainakin näyttää ja semmosiks ne mun käsissä luultavasti muuttuukin) ja tilasin vaan jotain halpoja luvaten ittelleni, että jos opin käyttää noita joskus, niin voin investoida vähän kalliimpiin. Mielestäni otin semmosen hillitymmän paketin, mut eeehei. Nää kun iskin lärviin, niin tunsi ittensä heti joulukuuseks. Kattoo nyt pääseekö nää koskaan käyttöön, ei kyllä ainakaan arkena.


Kahden (2) euron meikkisivellinsetti. Hei, mikä vaan tuntuu luksukselta kahden löllön markettisiveltimen jälkeen. Laatu oli kyllä hinnan mukaista, kaksi katkaisin pelkästään onkimalla ne pois noista pusseista..... Vähäsen jesaria/erikeepperiä (esteettisyydestä viis, kumpi vaan on pienemmän vaivan takana) niin eiköhän homma hoidu. Kaksi kaksi kaksi ja lisää sulkuja!


Uusia leluja, pitihän niillä päästä leikkimään. Ai että rakastan tommosia smoky eye-meikkejä arkikäytössä(kin), mut älkää erehtykö luulemaan, että sain aikaseksi noinkin siistit meikit. Kuva vaan hämää, oikeasti muistutin lähinnä jotain katusutturaa, mut uudet siveltimet paranti mun osaamista kuitenkin viisivuotiaasta vähintään kuusivuotiaan tasolle. Whoo, edistystä!

Ja niille, jotka aina miettii et miks mun tukassa pysyy niin hyvin pinkki, niin ei oikeasti pysy. En vaan tarjoa teille tarpeeks havainnollistavaa kuvamateriaalia. Onneks huomenna kadotaan kellariin tekemään taikatemppuja hiuksille ja manataan luultavasti taas vaalennusainehöyryt sun muut syvimpään helvettiin. Päänsärky on taattu, onnistuminen ei.

Tunnen tarvetta lisätä tähän jonkun höhlän heihei-jutun loppuun, mutta ajatus tuntu silti turhan vieraalta.

18.2.2011

Lucky you were born that far away so we could both make fun of distance.

Tässä nyt niitä uusia huisin jänniä rättejä, mitä hommasin joulu-tammikuussa.




Ei tuu musta kyllä koskaan muotibloggaria, itkuparku. Harmaa t-paita H&M, bändipaidat eBaysta.


Vein Villeltä toisenkin bändipaidan, HAH. Mitäs on kuunnellu joskus hyvää musaa!


Äitee lupas ostaa mulle talvikengät (joita mulla ei pariin vuoteen oo ollut) ja etsimpä sitten koko Helsingin läpi vaan todetakseni, että perkeleen UGGit. Niitä helvetillisen rumia vempuloita kyllä löyty ihan kaikista kaupoista ja jokaisessa kuviossa ja värissä. Onko kenkäkauppiaat ottanu huomioon, että joku ei ehkä haluakkaan tallustella jalat hampurilaisissa? Kenkäongelma selvis vasta, kun palasin Varkauteen; tallustelin liikkeeseen nimeltä Aleksi 13 ja siellä hyllyssä jöpötti tämmöset ei-niin-rumat tekonahkalaitokset. Joo, sai luvan kelvata.

En kyllä kuollaksenikaan meinaa tottua tohon pikkiriikkiseenkään korkoon, näytän vielä kuukaudenkin jälkeen joltain humalaiselta norsuparaatilta.

Ps. oonko ollu taas liikaa yksin, vai onko joskus ihan ok kuunnella ärsyttäviä womanpowaaaaarrrh!11-biisejä ja laulaa mukana? Ja onks se vielä ok, jos siihen lisää mukaan yksin sheikkaamisen?

15.2.2011

Right now I wish I was named "Bob" instead of "Ash".

Mulla on uus poikaystävä.


Ja sain sen mukana vielä myötäjäisiäkin. Toi pelivalo, joka on tuolla konsolin takana piilossa ja sykkyrällä, on muuten ihan älyttömän kätsy vehje, koska toi taustavaloton näyttö on muuten aikamoinen mulkvisti. Tuli vielä ylimääräsenä linkkikaapeli joten Meeerii, alas tulla vaihtelee mun kaa Pokemansseja.


Olin aika happy, ku ostelin näitä pelejä perjantaiaamuna Brittein eBaysta ja ekat oli täällä jo maanantaina. Vilkaskinttusia posti-Pateja! En tosin oo näitä muita oikein pelannu koska..


Onks se muuten surullista vai mitä, jos mun Ystävänpäivän kohokohta oli se, että pääsin Pokemonliigan vahingossa läpi vaan viidellä otuksella?


55 pelituntia (viikossa muuten ihan hyvä määrä..), 72 napattua Pokemonia ja miljoona raivonpuuskaa* myöhemmin mulla on kasassa vasta tämmönen lössi. Kuudenneks tulee sit Dewgong, kunhan pääsen leikkimään vanhaa pervoa ja parittamaan mun otuksia. Siis hei, haussa olis ihminen, joka jaksas puhuu mun kaa näistä vaikka monta tuntia, koska mulla on just nyt ihan semmonen olo.

*Yrittäkää ite napata joku faking Chansey. Tai ettiä tunnin ajan Viridianin metsästä urospuolista** Pikachua vaan törmätäkses neljään naaraspuoliseen ja todetakses homman mahdottomaks. 

**Oon kehittäny näihin ärsyttävän pakkomielteen, joka hidastuttaa mun peliä helvetisti. Tyttöpoksut ei vaan oo niin cool.

Ei suju teksti ei. Kahdeksan tunnin koulupäivät ryydyttää, eikä lintsatakkaan passaa, kun menin hölmönä tekee sopimuksen siitä; jos käyn kiltisti kaikilla tunneilla, ni Ville tulee tänne lomaks. Ja sitä ennen Meriki tulee tänne viikoks, vähänkö lukkiudutaan taas niiden kellariin koko päiväks värjäämään hiuksia ja sit vannotaan päivän lopuks uutuneina ja värihöyryissä, ettei enää koskaan tehdä mitään semmosta uudestaan, vaikka meistä kumpikaan ei usko sitä.

14.2.2011

Day 15 - a photo of you and someone you love.

Koska haaste pyytää 14. päivän (hyvin muute sattu toi numero, hehhehe dorkanauru) kohdalla laittamaan kuvaa lempiperheenjäsenestä ja en oo mun perhettä ajatellu laittaa järkkään, taikka näkyville pahemmin, niin next!

No oikee ällölässyy turhapäivän kunniaks. Ihanaa, ku Ville on aina noin innostunu ja mä tommonen tosi apaattinen kuristaja-nuunuu.

Happy Valentine's Day, huns! ♥

13.2.2011

Day 13 - a photo of your best friend(s).

Tässä nää mun ykkösnaiset (=vaimot, aviomiehet, rakkaat paskapäät, dorkat, poikaystävät jne) tutustumisjärjestyksessä.



Sanna









9.2.2011

Day 12 - a photo of you.

Kesältä kun mulla vielä oli lutuinen v.pun tukka. Sääli, että sen punasen jälkeen toi pinkki ei enää kulu tommoseks, koska se punapigmentti ei ota lähteäkseen mun letistä.


Tsiisus muuten, kauanko voi flunssa kestää? Musta on kohta jo viikon ajan tuntunu, että tontut saunoo mun nenässä kun korventaa jatkuvasti. Ja rään ylituotanto + raivoisa niistäminen on saanu septumin ongelmattomalle puolelle nostettua 6mm keloidin TÄTTÄRÄÄRÄÄ hemmetti. (Kirjoitin tämän siis jo toissapäivänä, eilen se 'keloidi' osoittautukin jokskuks namnam mätäpaiseeks, koska se puhkes ja turtsautti pihalle jotain valkosta mömmöö. Cool! Ja mä tiiän, että halusitte yksityiskohtaisen selityksen tästä...) Mun kaikki lävistykset on kyllä ollu jollain lailla teinikapinallisia, ja luulis jo, että vahingosta viisastuneena en enää haluais yhtään lisää niitäkään kiusankappaleita, mutta ehei! Oonkin keksiny, etten oo elämääni tyytyväinen ilman madonnaa. Ja tarkotan siis lävistystä, en immeistä.

Ja nyt tosta teinikapina-heitosta iskostu päähän vertauskuva siitä, että nää rautanapit on ku lapsia. Aluks ne on helvetin ärsyttäviä ja vaatii jatkuvaa hoitoo, mut kaikki jää sen alkuhypen alle, sit niistä tulee vastaan vänkääviä teini-ikäsiä ja ne tekis vaan jokaisen vastoinkäymisen jälkeen heittää roskii mut ei enää kehtaa, kun niihin on menny jo rahaa, pahimmat synnytystuskat on kärsitty ja näinki pitkälle on päästy. Vikaks täysin parantuneina ne on taas maailman parhaimpia ja helpoimpia tyyppejä, koska aika kultaa muistot. Kohta sitä aletaan haaveilemaan jo uudesta mukulasta ja koko rumba alkaa alusta. Ok, yleensä mä jätän tämmöset ajatukset suoraan kirjottamatta, koska ne kuulostaa hyvältä vaan siellä mun oman pään sisällä, mut jos nyt tällä kertaa sit. Katon tätä tekstiä varmasti jo huomenna sillee ''ei jumalauta Vilu........''. (Oikeinpa arvasit kultaseni, mutta julkaisen tämän silti.)

Mutta mur, tahdon sen madonnan ja tahdon sen mieluiten heti, ''parin kuukauden päästä'' ei kelpaa, ehei. Kaikki mulle tänne heti nyt. Miten niin huomaa, että olin melkein viisitoista vuotta ainut lapsi?

8.2.2011

Day 11 - a photo of your favourite film(s).

Kyl mä tähän muutaman sain listattua.


Alotetaan vaikka uusimmasta tulokkaasta, eli rainasta nimeltään How to train your dragon. Näin joskus mainoksen ja aattelin, että tän leffan täytyy olla täyttä kuraa. Kipeenä ollessaan sitä on valmis tekee mitä tahansa viihdyttääkseen itteään, ja parin top 10-leffalistan jälkeen päätin antaa kuitenkin mahdollisuuden. En tiedä johtuko se kuumeesta, mun iänikuisesta kiintymyksestä kaikensortin matelijoihin vai mistä, mutta mulle tuli ihan älyttömät ooämgee-tää-on-hyvä-hypetykset jo alkuvaiheessa. Huumori puri, loharit oli tarpeeks söpöjä ja rumia yhtäaikaa ja jopa mun omituinen kyllästyksen sekainen kammo viikinkejä kohtaan unohtu täysin. 

Ja hävettää ehkä myöntä mutta joo, tirautin pari kyyneltäkin lopussa. En tiiä mikä muhun on nykyään menny, mutta tihustan itkua melkeen kaikkien leffojen lopussa ja oon ihan varma, ettei se oo enää terveen rajoissa.


Seuraavaan matelijapalvojan päiväuneen, eli Jurassic Parkkiin. Tai sanotaan nyt, että kaikkiin niihin kolmeen(?) leffaan. Pienenä dinot oli mulle ihan se ykkösjuttu ja vaikken enää haaveilekkaan lemmikki-Rexistä, tunnen silti näihin filmeihin vetoa vielä nostalgiapohjalta. Ja joo, saan edelleenkin kylmiä väreitä siitä tunnusmusasta ja tuijottelen löysät housuissa niitä kaikkia jättipetoja. Millonkas mä nyt suomuistani pääsisin.


Hitchhicker's guide to the galaxy. Jos teillä on dorka huumorintaju, niin kattokaa leffat ja lukekaa nää kirjatkin, ette tuu pettyy nim. hörötin ääneen. Toki tajuamisen tehostamiseksi ois ollu ihan hyvä, jos olis tutustunu ees niihin Star Warsseihin ja muihin isoihin scifijuttuihin, mut ne jutut on niin nerokkaita ja outoja, että väkisinkin hajotutti, vaikka puolet meni ohi.

''The Hitchhiker's Guide to the Galaxy is a wholly remarkable book. More popular, certainly more successful than the Celestial Home Care Omnibus, better selling than Fifty-Three More Things to do in Zero Gravity, and more controversial than Oolon Colluphid's trilogy of philosophical blockbusters Where God Went Wrong, Some More of God's Greatest Mistakes and Who is this God Person Anyway?''


Taas tämmönen ennakkoluulotapaus, joka nouskin suosikkien joukkoon. Fight club nimestä vaan tulee väkisin semmonen yeah-verta-hikee-nyrkkejä-äijäfibat, mut tää olikin ihan jotain muuta. Onneks Ville pakotti kattoo, koska mollotin varmaan puol tuntia leffan jälkeenki suu auki (tässä tarinassa ei käytetty värikynää, tilanne oli tosi), ihan sairaaaaan hyvä. Ja Norton on traagisella tavalla erittäin lutunen ukkeli.

''I am Jack's smirking revenge.''


Vähän Tim Burtonia tähän. En koskaan ymmärtäny TNBC:n hypetystä, mutta Corpse Bride taas osu ja uppos.

''Tell me my dear, can a heart still break once it's stopped beating?''


Ja toinen mustalla huumorilla, musiikilla ja Johnny Deppillä kuorrutettu pätkä, Sweeney Todd. Aluksi kyllä vierastin ajatusta Johnny-boysta kirmaamassa ruudulla rallatellen feikatulla brittiaksentilla, muttei lopputulos ollutkaan hassumpi. Otan kaikkien mun menneiden ja tulevien kanssakatsojien puolesta osaa, kun ootte joutunu/joudutte kuuntelemaan mun nuotinviereistä hoilotusta, mutte ne biisit on vaan hyviä.

''If you're British and loyal you might enjoy Royal Marine.''


 Loppuun animea edustamaan Princess Mononoke. Ah, rakkautta. Lyhyt ja ytimekäs esittely johtuu varmaan siitä, että en oo kattonu tätä pitkään aikaan, joten en muista mitään hehkutettavaa.

Ja koska mulla on kaiken tän mussutuksen jälkeenkin mieliteko lätistä vielä vähän lisää leffoista, niin menkööt sitten. Katsoin tässä viikonlopun aikana myös Burlesquen ja se oli kaikkee mitä mä odotinkin (karkeesti sanottuna); tissejä, perseitä ja pitkää tukkaa. Sisäinen lesboni taisi just herätä vähän. Jos huvittaa katsella ruudun täydeltä nättejä meikattuja ämmiä, niin kannattaa kasastaa se.

7.2.2011

Day 10 - a photo of you as a baby.

Mutta vauvakuvahan täällä vasta vilahti, siispä ilahdutan teitä erittäin monen vuoden takaisella joulukuvalla. Kaivoin sen jostain tietokoneen pölyisistä arkistoista viime vuonna ja taisin vetää päälle parin minuutin huutonaurut. Ja ihan syystäkin, ei jösses.


Ehkä glögiin oli humpsahtanu jotain muutaki ylimäärästä ku rusinoita, tai sitten kyse on siitä paljon puhutusta luonnonkaunedesta. Oon mä kyllä aina osannu nää ilmeet ja pointsit toki tosta asustakin, mutta on sitä karmeempiaki pidetty. Olin edelläkävijä tässä housuttomassa muodissa, väittelin jo kymmenvuotiaana äitin kanssa siitä, onko legginssit housut, jonka jälkeen viipotin koulussa tyytyväisenä voittajana violeteissa kukkakuvioiduissa kalsareissa.

4.2.2011

Hey yo, lets play Tycoon.

Haistakaa nyt oikeesti pitkä liuta rumia sanoja. Mun suunnitelmat ilmasesta baarireissusta tyttöjen kanssa vaihtukin yksinäiseen, aggressiiviseen eBay-shoppailuun ja nenänkaivuuseen, koska piti mennä sairastumaan. Pikkuveljet kantaa kotiin tauteja minkä ehtivät, ja se on semmosta yksi-risti-kaksi-peliä, että montako tautia saat päällekkäin, vai saatko mitään. Ja just kun viikonloppu raukesi alkavaksi, niin eikös mulle siunautu sitten kuume ja kylkiäisiks kurkkukipu ja yskä. Jumalauta.

Onneks on kuitenkin se e-Lahti. ♥ 140g hiusta, kymmenen paria halpoja tekoripsiä ja seitemän meikkisiveltimen/härvelin setti, kolme GBA-peliä (Pokemon Fire Red, Yoshi's Island ja Spyro: Season of Ice) ja yksi GB-peli (Jurassic Park) postilaatikkooni vaikka heti maanantaina kiitos! Täytyy muuten sanoo, että aitojen pelien tunnistaminen feikeistä on erittäin rasittavaa puuhaa ja niitä tulee eteen aika paljon houkuttelevissa hinnoissa, että kannattaa olla tarkkana.


Kätevästi käy tämä kuva > aiheenvaihto-hommeli. Ei ollenkaan hämmentävää eihän? Tossa näkyy kaksi kappaletta niistä mun jouluostoksista, jotka ei vieläkään(!) oo tänne päässy. Harmaa H&M:n huppari on ihan must olla ja kesällä mulle iski Cheap Monday-kuume, siispä sitä lievittämään toi valkonen toppi. Haluun edelleenkin sen harmaan CM-topin turkoosilla pääkallolla, vielä kun löytäis joskus jostain.

Toi kuva autto tajuamaan, että mun tukka on humahtanu ihan julmetusti. Alla vertauksen vuoksi tallenne moppilaitteesta virutusprosessin alkuvaiheessa.


Kyllä sitä on parissa vuodessa tullu pikkasen lissää senttejä. Ja mustaku on aina tuntunu, ettei nää millään kasva!


Juujuu, muistan laittaa ulos enempi päälle ens kerralla. Eipä tässä mitään kuoloa kummempaa tältä erää. Vois vaikka käydä tekee jotain hyvää ja terveellistä paranemissafkaa, esim. valkosta makaroonia feat. infernaalinen voikasa. No ei kyllä ole missään määrin terveellistä, mutta pitää masun ja mut onnellisena, joten toimii!

Ps. pistäkee mulle vaikka mukasia kysymyksiä mun Formiin, niin irtoo vähän tekemistä tällekkin illalle.

3.2.2011

Take my life and fuck it up.

Hei Yrjö ja muut meidän luokkalaiset, meenkee pois googlettamasta mun blogia. Mä en puhu teistä täällä kakkaa, vaikka te niin kovasti epäilittekin. ♥ Ja vaikka mun kuvii löytääkin Googlesta hakusanalla ''nami perse'', niin älkää ettikö niitäkään.

Aatsajaa, tälle päivälle toi haaste sanoo day 9 - a photo of your family, mutta ei tuu herumaan. Sen sijaan voisin tehdä kuvaraskaan postauksen mun ja Mokkiksen viikonlopusta. Yleensä me vaan otetaan kuvia ja istutaan koneella, mikä ei kyllä eroo mun normipäivästä, mut tän naisen kanssa semmosetki päivät on ihan huippuja. Toki me käytiin myös bileissä (siis niissä, missä pojat heitti mua ulos), Varkauden ''villissa'' yöelämässä sekä Noran ja Kaitsun kanssa ajelemassa. Mut turhat lätinät pois ja niihin kuviin!



Eka oltiin ihan nätisti tolleen noi.


Mut sit Mokkikselta alko lähtee homma vähän lapasesta..


Ja alkukankeuden jälkee vähä mullaki.


Ja sit.. nii. Daijjuja mitä daijjuja.

Vähänkö repeiltiin näille kuville paljon jälkeenpäin, ku mä en ikinä kuvaushetkellä nähny, et mitä Mokkis vetää tuolla takana. :DDd Viikonloppu oli mahti ja tuli heti ikävä mun vammaämmää, ku kävin saattamassa sen linikkapysäkille, voisko toi vaikka muuttaa meille jooko? Isi isi, se on melkein sisäsiistikin.

No joo, tän viikon kohokohta tulee olemaan huominen, koska Kela kilauttaa tilille rahaa ryyp.. siis opiskelua varten. Sit tilaan vihdoin sitä tukkaa, pelejä GBA:lle ja säästän rahat yhteen reissuun sinne opiskelijoiden taivaaseen, eli baariin. Pirtelöt, here I come!

Mitenköhän blogin kirjotus alkaa kummasti maistumaan aina sillon, kun pitäs tehä hiki perseessä viimeselle illalle jääneitä koulujuttuja, se on semmonen Routalempi-jännä asia. Toisaalta, pidin puheen bloggaamisesta, niin eikö tää ollu sitten periaatteessa aiheeseen liittyvää toimintaa? Ehkä mä nyt kuitenkin painun jännineni takasin sen referaatin ääreen.

Loppuun Mokkiksen iloisen aggressiiviset terveiset lukijoille:


2.2.2011

Day 8 - a photo of your favourite band/musician.

Sorge jorget, pakko pistää kolme!


Löysin Placebon vasta yllättävän myöhään. Tai noh, bändi tuli kyllä tietoon Song To Say Goodbyen myötä jostain ja yritin tutustua muuhun musaan kuuntelemalla pari biisiä ja onnistuin tietysti valitsemaan just ne kappaleet, jotka ei hetkauta ekalla kuuntelukerralla. Leimasin Placebon tylsäksi ja bändi unohtui. Meni pari vuotta, kunnes Ville törkkäs mulle eteen Every You Every Me:n linkin ja sano, että tykkään kuitenkin. Ja niin muuten tykkäsin, Last.fm sanoo, että se on kuunnelluin biisi.

Every You Every Me Brick Shithouse Spite & Malice 36 Degrees

Sleeping With Ghosts Because I Want You Infra-Red


My Chemical Romancen mulle tuputti Sanna. Ensiks popitin vaan I'm Not Okay:ta ja Helenaa (mikä laiska fani..), mutta vasta Black Paraden ilmestyttyä rakastuin kunnolla. Olin poikien ekalla keikalla täällä rakkahassa kotimaassa ja onneks Maarit ylipuhu mut lähtemään sille seuraavallekkin, sillä vaikka into Chemiin lopahtikin, niin ne sai mut kyllä ostettua takasin kelkkaan Danger Dayssilla. Se levy on hyyyyyyyvä!

This Is How I Disappear Hang 'Em High Give 'Em Hell, Kid

Save Yourself, I'll Hold Them Back Headfirst For Halos  My Way Home Is Through You


Sannaa taitaa olla syyttäminen The Usedistakin, mut on nähtävästi äärimmäisen helppo aivopestä. Käytettyjen Berth-dvd on ollut kovassa pyörityksessä, oi miten ihanan dorkia nää tyypit osaa olla ja samalla tehdä vielä hyvää musaakin. Oon ennakkoluuloissani kuitenkin kieltäytynyt kuuntelemasta Artworkkia, sillä oon varma, ettei se kuulosta niin hyvältä kuin vanhat.

Listening Dark Days Hospital Pain

Maybe Memories Blue And Yellow Taste Of Ink

1.2.2011

Day 7 - a photo of someone you love.


Miks just miehillä pitää olla tommoset paksut ja tummat ripsuviuhkat? No, Ville on ainakin löytäny niille käyttöä; se tulee kutittelemaan mun naamaa niillä, kun se on mänttituulella. En mä kuitenkaan tota jälkee sille kostoks tehny (kuitenkin luulitte), ihan itse Veli Ankka sillä skeitillä rymys naamallensa.